Mä huomasin ulos mennes, jotta Suomes on taas joku liputuspäivä, mutten muistanu yhtään, mikä se vois olla. Justihinhan sitä liputettihin Kalevalan päivää, jota meillä Kyöpelivuoren pv-koris vietettihin isovanhempien päivänä. Kyllä mä ny Kalevalanpäivän vieton muistan, mutten saanu päähäni millään, mikä syy suomalaasilla olis liputtaa ensimmäänen maaliskuuta, kun mun tietämän mukahan seuraava liputuspäivä pitääs olla Minna Canthin päivä maaliskuun yhyreksästoista päivä.
Tulin sitten kirppikseltä kotio ja kysyyn mieheltä, jotta mitä ne ny taas liputtaa? Se sanoo, jotta meirän Sauli vannoo tänään presitentin valan. Oommä kans aikamoonen durakaja, kun en tuollaasta asiaa muistanu, vaikka olin töllöttäny suurimman osan päivää telkusta, kun Saulia "kruunattihin."
Moon saanu kerran kätellä Saulia oikeen Saulin ittensä aloottehesta. Soli silloon, kun Sauli yritti ja tuli valituksikin eruskuntahan 1987. Itte asias se taisi olla jo 1986 vuoren lopulla, kun Saulilla oli jokunmoonen vaalitupa Helsingintiellä vastapäätä Norvan Klasun rättiputiikkia. Molin lähteny lauantaki aamuna kaupungille asioolle. Kävelin Nalle Whalroosin katua, kun mua vastahan tuli tuttu pv-korin johtajatar, joka komppas jo tuolloon Saulia ja oli sillä apuna sen vaalikamppanjas.
Se sai mun ylipuhuttua Saulin kaffitupahan kaffille ja lupas piparikkin kaffin kans. Sanoo vielä, jotta meirän Helenakin olis sielä, koska sekin oli kompannu Saulia kans ja osallistuu sen vaalityöhön.
Mä oon maharollisimman epäpoliittinen henkilö. Mullei oo koskaan ollu mitään ampitioota politiikkahan - senkummemminku ku minkään muirenkaan kuppikuntien palliille. Moon aina pirättäny ittelläni oikeuren toimia omien ajatusteni ja tykkäysteni mukahan ja olla ireaalinen Ellun kana.
Niinku muistatta mullon se vamma jotten osaa sanua kenellekkään ei, joten mä menin sinne Saulin vaalikahavi tupahan, kun mun oli kerran sinne kuttuttu. Sielä ei ollu vielä ketään muita, kun minä ja meirän Helena, joka tarijos mulle kahavia ja niitä joulupipareita.
Mä siirryyn vähän taka-alalle seinän vierehen, kun mun geeniihin on lirahtanu vähän Hilta mummulta perääsin olevaa arkuuren ja pelijästynehen geeniä. Ajattelin jotta kumpa sinne tulis ny muitakin ihimisiä, jottei mun tartte olla yksin Sauli eruskuntahan pönkäämäs. Ei sinne tullu muita kahvittelijoota, kun Sauli itte. Se tuli jostakin takaovesta ja kun huomas mun ryystävän kaffia sielä seinän vieres, se suuntas askelehensa mua kohti ja rupes kättelemähän mua. Ja meirän Helena kertoo sille, kuka mä olin.
Että voi uskoa kun molisin halunnu vajota lattian läpi syvälle maahan. Mullei ollu mitään sanottavaa, eikä kysyttävää Saulilta. Mullei tullu yhtään poliittista ongelmaa mielehen, vaikka oonkin turvallises seuras kova esittämähän omia mielipitehiäni ja poliittisiakin kantojani. Ainut mikä mulla pukkas pintahan oli paniikki ja ajatus, jotta mun pitää päästä täältä kahvittelu hetkestä pois maharollisimman pian.
Mullei oo oikeen mitään muistikuvaa siitä, kuinka mä selevisin pois tuosta mun mielestä kiusallisesta tilantehesta. Sen mä kyllä muistan, jotta mä seliitin myöhemmin jokaaselle joka viittii kuunnella, jotta moon saanu kätellä Sauli Niinistöä ja näin ollen mä en voisi pestä kättäni monenhen viikkohon. Totta maar mä pesin käteni jo samana iltana mun ja miehen yhteeses lauantai saunas, mutta en saanu pestyä pois tuota muistoa Saulin suorittamasta kättelystä.
Mullon enemmänkin kytkyjä Saulin vaalipyrkimyksis eruskuntahan. Mulle tuli äireen perintönä kolome taulua, jokka oli osa Saulin vaalirekvisiittaa, silloon kun se pyrkii uurelle kaurelle eruskuntahan. Noli annettu mun vanhemmille kiitokseksi siitä, jotta noli lahajoottanu pöytäliinakankahia Saulin vaalijuhulan kaffipöyrille.
Nyt mä kattelen tauluja sillä silimällä, jotta mä voisin myirä ne kirpputorilla sopu hintahan, koska mä tuskin tuun tarvimahan niitä. Moomma suunnitellehet miehen kans muuttavamme Vihtorinkarulle yrinkeskustahan, hissitalohon, jottei mun tartte kipiööllä polovilla kiivetä rappuja ylähä. Tauluusta moon aikonu luopua siksi, jotta meillon tauluja aivan liikaa ja meirän nuoriso ei välitä sellaasista tauluusta, kun meille on vuosikymmenien aikana kerääntyny.
No nyt meillon oman kaupungin poika resirenttinä jota moon saanu kätelläkkin. Tällä kokemuksella mä jaksan elellä elämäni loppuhun asti, eikä Saulin tartte eres kuttua mua linnahan ittenäisyyspäivän juhulille, koska moon aina tottunu tyytymähän hyvin vähähän, niinku Esikoonen mulle pruukaa sanua.
Olen myös kätellyt häntä n.25 vuotta sitten. Naapurinamme asui perhe, joka oli Niinistön perheen hyvä ystävä ja olimme yhtä aikaa naapurimme pojan rippikahveilla. Mietinkin, että voisimme teettää talomme johonkin seinään kyltin, jossa lukisi, että Sauli Niinistö vieraili usein tässä talossa.
EIJA:
Mä oon joka naistenpäivä yhtä vihanen kuin säkin tämän naistenpäivän liputuksen takia. Herrat suosittelee kansainvälistä naistenpäivää liputettavaksi, mutta arvaa vaan moniko miestalkkari vetää lipun salkoon? Aika harva! Jopa meidän taloyhtion miehet laiminlyö naistenpäivän liputukset. Mä aionkin ensviikolla käydä vetämässä lipun tankoon omatoimisesti, vaikka meillä ei ookkaan talkkarivuoroa. =9)
MAARIT:
Nämä mun kolme taulua on maalannut meidän kaupungin oma taiteilija Matti Nummelin. Ja taulut on klitografeja, joita on otettu oikeasta taulusta tietty määrä. Mulla olevista tauluista esim. Kirkonmäkeä ja kirkkoa esittävästä taulusta on otettu 3o vedosta, joista numero 5 on mulla. Ankkuritaulusta on 100 vedosta ja numero 48 on mulla. Joesta ja sillasta maalattusta taulusta on otettu 70 ja numero 40 on meillä.
Tässä vauvabuumissa odotan nyt kovin uutista, että Mäntyniemeen saadaan prinssi tai prinsessa. Veikkaisin prinsessaa.
Ja älä myy niitä tauluja. Pistä jokaisen taakse historiikki ja katsotaan mitä AntiikkiaAntiikkia ohjelmassa sanotaan 30 vuoden päästä. Sovitaan, että kumatkin ollaan hengissä ja järjissä vielä silloin, niin mennään yhdessä töröttämään ohjelmaan.
Jos esimerkiksi tapaisin kokoomuksen edustajan niin tekisin kysymyksen: hallitus on voimiaan säästämättä paiskinut töitä suomalaisten elintason parantamiseksi, voinko olla vaalien jälkeen varma, että kokoomus jatkaa uutterraa työtä suomalaisten hyvinvoinnin eteen?
Jos taas tapaisin SDP:n edustajan kysyisin: sdp on taistellut koko historiansa työväenluokan puolesta, jos pääsette eduskuntaan, niin voinko olla varma, että sdp jatkaa taistelua pienen ihmisen puolesta. Jne... ja kaikki olisivat tyytyväisiä ja varmaan minulle tarjottaisiin santsikuppi.
En myy tauluja, kunhan nuoriso vain ei tärvää niitä tietämättömyydessään. Mä lupaan elää vielä 35-vuotta, että päästään töröttämään Antiikkia, Antiikkia ohjelmaan. =9)))
MATTI MÄÄ:
Nii'in! Miksiköhän mä en oo oppinu vielä reilussa 40-vuodessa noita sun kikkoja, vaikka oon niitä sivusta tiiviisti seurannutkin. Taidan olla hidas oppimaan, tai sitten siellä kaffetuvassa kävi vain niin, että piukan paikan tulle esiin tulikin mun oikea luonto. Elikkä ne Hiltamummun geenit. =9)))
Eikä aina silimäätekevällekkää. Justihin moon viikonlopun kärvistelly, ku moni on tuli juttelemahan, ku näki mut. Moon kyllä kova kirijoottamahan (oikeen yhteen lehtehenki saan lähärettää ränttiä) mutta ku pitääs nokakkaasin jotaki lukijafaniillensa sanua, niin ei tuu kurkusta pihahrostakaa.
Sitte voirahan heleposti pitää ylypiänä (tai viälä pahempaa: sakiana).
Aikoonani mä meinasin kirioottaa Päätalon Kallelle ja kertua sille ajatuksia ja hunttaalujani, mutta ku siitä leivottihin rohvessoori, niin minen enää osannukkaa sanua eres paperilla uuta, enkä aata.
Muhun on kans tainnu nokahtaa jotain
alemmuurentuntehen siämeniä.